Xero Slayehr

mielenterveyden häiriöt:
- psykoosi (kuuloharhat)
- masennus
- paranoidinen skitsofrenia (sairaus jota esiintyi 1700-1800-luvulla)
- ahdistus

pelot:
- klaustrofobia (suljetut, ahtaat tilat)
- akrofobia (korkeat paikat)
- brontofobia (ukkonen/salamat)
- ailurofobia (kissakammo)
- demonofobia (paholaispelko)
- emetofobia (oksentamiskammo)
- mastigofobia (rangaistusten pelko)
- staurofobia (ristiinnaulitun kuvan näkemisen pelko)
- vaksinofobia (rokotuskammo)
peloilleen altistuessaan Xero useimmiten pyörtyy - vaikkei jälkikäteen suostu myöntämään pyörtymistä eikä sen puoleen pelkojaankaan.

muuta:
- käyttää crackiä ( aiheuttaa:
- hyvänolontunne
- ruokahalun vähentyminen
- keskittymiskyvyn paraneminen
- voimakas seksuaalinen kiihottuminen
- selkeä itsevarmuuden lisääntymiseen )


Kävipä eräänä kauniina päivänä, vuonna 1984, niin, että Xero sai käsiinsä crackiä. Sen käyttötarkoitus tuli tälle pian selväksi, muttei mies tietenkään humalatilassaan, tai vain huolimattomuuttaan, edes ajatellut aineen sivuvaikutuksia ja sen riippuvuustekijöitä.
Niinpä jo yli sata vuotta elänyt, suhteellisen paljon jo kokenutkin vampyyri jäi koukkuun crackiin. Ei siinä vielä mitään, hän tuli suhteellisen hyvin toimeen riippuvuutensa kanssa ja liityttyään ensimmäiseen vampyyrien klaaniinsa, hänellä oli pian myös tarpeeksi rahaa kyseiseen, suhteellisen halpaan päihteeseen.
Siihen hänen rahansa sitten nopeasti menivätkin eikä vienyt aikaakaan kun Lontoolainen vampyyriklaani heitti miehen pellolle tämän päihdeongelmien vuoksi.

Sittemmin on Blood Rain- vampyyrijengin keskuudessa onnistuttu päättelemään, että crackin käyttö aiheutti Xerolle jo ensimmäisen viiden vuoden aikana psykoosin, joka ainoastaan paheni vuosien myötä, mutta koska mies ei itse vaivaansa tiedostanut - tai vain suostunut myöntämään - psykoosi paheni entisestään eivätkä lääkkeetkään ole enää auttaneet miehen mieltä parantamaan.

Mikäli keskitytään nyt kertoilemaan vampyyriherran psykoosista ja sen vaikutuksesta tämän arkipäiväiseen elämään ja käyttäytymiseen…
Xerolla esiintyy psyykosille ominaisista aistiharhoista eritoten kuuloharhoja, ei niinkään näköharhoja. Hän kuulee usein asioita - eritoten vampyyriklaanin johtajaan, Wrathiin, liittyen, sillä hänhän on ansainnut asemansa tämän suojelijana - eikä erota ovatko ne totta vai hänen oman mielensä tuotetta. Näin ollen hän pysyttelee koko ajan valppaana - crackin ansiosta suurimmaksi osin - ja koettaa kovasti erottaa missä mennään, mutta totuus on, että Xero saattaa useinkin heittelehtiä sinne, tänne ja tuonne kuvitelleensa jonkun kuiskivan suunnitelmiaan Wrathin salamurhasta.
Ja noita kuiskutuksia Xero kuulee yhtenään korvissaan. Jos olisi selkeästi muidenkin tiedossa, kuinka usein hän ääniä korvissaan kuulee, ymmärtäisivät nämä paremmin hänen muutamia kertoja päivässä toistuvat hyökkäyksensä tai kuvitelmansa. Xero on kehittänyt itselleen aikamoisen itsehillinnän juuri siksi, ettei säntäilisi jokaisen äänen perässä, koska ennen itsehillintänsä kehittämistä hän oikeasti hyppelehti jatkuvasti johonkin suuntaan.
Nykyään hän parhaansa mukaan estää itseään, vaikka jokainen hänen korvaansa kuiskattu lause kuulostaa kerta toisensa jälkeen entistäkin aidommalta uhkaukselta vampyyrijengin johtajaa kohtaan ja mielensä tekisi yhtenään hyökätä olemattomien kuiskailijoiden kimppuun. Kenties häntä pidättelee ainoastaan se, ettei hän tiedä ketä kaikista Los Angelesin asukkaista alkaisi ensimmäisenä syyttämään.

Viime vuosina Xeron itsehillintä on kuitenkin alkanut jälleen pettämään ja on jopa huhuttu siitä, että Wrath olisi aikeissa vaihtaa luottomiestään. Xero kuitenkin tekee edelleen parhaansa ja suojelee Wrathia jokaiselta, joka tulee yhdenkin sentin liian lähelle vampyyrijengin johtajaa.
Hän ei jätä Wrathia rauhaan vaan seuraa tätä kaikkialle samoin kuten nuo salaperäiset kuiskuttelijat seuraavat häntä.

Xeron on vaikea päästää muita lähelleen, yksinkertaisesti sitiä syystä, että harhaluulot vääristävät hänen todellisuudenkuvaansa ja saavat hänet epäilemään yhtälailla muita siinä missä itseäänkin. Hänen koko elämänsä tuntuu pyörivän vampyyrijengin johtajan suojelemisen ja kuuloharhojen ympärillä.
Äänet, joita hän kuulee, siinä missä myös se tosiseikka, ettei hän ole vieläkään - vuosikymmenten etsintöjen jälkeen - saanut äänten kuiskuttelijaa kiinni, ovat yhdessä vampyyriuden jo itsessäänkin tuomion vaarojen ja Los Angelesin sekoamisen kanssa aiheuttaneet sen, että hänen tunteiden ilmaisukykynsä on heikentynyt, saanut hänet pakenemaan ihmissuhteita ja eristäytymään omaan, epämääräisten äänten valtaamaan maailmansa.

Xero on myös yksi sellaisista harvoista tapauksista, joille psykoosi on aiheuttanut ylenpalttista aggressiivisuutta, joskin nämäkin piirteet tulevat esille hetkellisesti suurimmaksi osin aivan tilanteesta riippuen.
Xerolla on myös omat salaiset pelkonsa, jotka on listattu ylempänä.


Xero on sisäänpäin kääntynyt eikä kiitos tästä kuulu ainoastaan hänen sairauksilleen, joskin sopii epäillä, että hän on liki syntymästään saakka kärsinyt myös eritoten 1700- 1800- luvuilla tavatusta paranoidisesta skitsofreniasta, joka jo itsessäänkin olisi aiheuttanut kuuloharhoja ja toisaalta voinut toimia osasyynä hänen eristäytymiseensä.
Xero on kehittänyt itselleen myös aikamoisen itsehillinnän, joka loistaa mitäänsanomattomuutena hänen puheissaan ja ilmeettömyytenä hänen kasvoillaan. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö häntä kiinnostaisi, hän osaa vain piilottaa kiinnostuksensa tiettyjä asioita kohtaan ja toisaalta juuri tuo 'vaikeasti saatavan' vaikutelma saa useat kiinnostumaan vaaleasta vampyyristä.

Xero kunnioittaa niitä, jotka sen hänen mielestään ansaitsevat ja halveksuu katseillaan niitä, jotka puolestaan ansaitsevat sen. Harvemmin hän sanallisesti syyllistää ketään siinä missä kiittääkään, hänen kasvojaan ja eritoten vaaleita silmiään täytyy yksinkertaisesti oppia tulkitsemaan, jotta hänet voi ottaa muuna kuin välinpitämättömänä miehenä, joka on liian tosikko elääkseen kuin viimeistä päivää.
Jos totta puhutaan Xero elää kuin viimeistä päivää - kiitos päässään kuiskuttelevien äänien, joita hän itse kuvittelee todellisiksi - ja toisaalta hän ei myöskään ole välinpitämätön, usein hänen keskittymisensä vain on jossain aivan muualla kuin meneillään olevassa tilanteessa.

Kuten vampyyrit yleensäkin, on Xerokin hyvin seksuaalinen olento ja aina valmiina aktiin. Hän on myös aggressiivinen ja liittyy mieluusti tappeluun mikäli siihen on jokin järkevä syy. Järkeväksi syyksi riittää kyllä helpostikin Wrathin uhkaaminen tai Xeron itsensä kyseenalaistaminen tai vain yksinkertaisesti haasteen osoittaminen juurikin hänelle.
Xerolla on usein nahkatakkinsa povitaskussa ysimillinen ja toisaalta harvemmin hän sitäkään tarvitsee. Pelkkä kujan sivulta napattu rautakankikin riittää, siinä missä myös hänen omat nyrkkinsä ovat varsin tehokkaat aseet. Saappaanvarresta voi usein löytää myös tikarin, joka on kulkenut miehen mukana kymmeniä vuosia.
Mikäli palataan takaisin seksuaalisuuteen; Xerolla on useita panoja ja hän suosii esileikkien sijaan nopeita panoja klubien likaisissa, hämyisissä vessatiloissa. Hän ei hakea seksillä niinkään pitkäaikaista nautintoa itselleen tai kumppanilleen, vaan ainoastaan laukeamista, sitä, että miehuutensa laskeutuu jälleen lepoasentoon ja jättää hänet rauhaan…Taas hetkeksi.

Xero on uskollinen Wrathille mielenterveytensä häiriöistä ja peloistaan huolimatta ja asettaa vampyyrijengin johtajan usein etusijalle. Mikään ei ole tämän turvallisuutta tärkeämpää. Huhutaan tosin, että kaksikon välillä olisi jotain suurempaakin, mutta siihen Xero ei ole kommentoinut mitään, antanut vain nyrkkinsä puhua puolestaan.

Xero ei ymmärrä rakkautta eikä välittämisen tunteita. Hänellä ei ole sellaisia tunteita edes suojelemaansa Wrathia kohtaan. Ainoastaan velvollisuudentuntonsa. Rakkaus ja lämpimät tunteet yleensäkin saavat vaaleaverikön vain hämmentymään ja kun hän hämmentyy, hän yleensä pyrkii ulos tilanteesta parhaansa mukaan. Koettaa paeta tilannetta ja sen toista osapuolta - tai useampia osapuolia - parhaansa mukaan ja siinä samalla myös mahdollisimman kauas.

Xero ei vaadi muilta juuri mitään. Hän tietää mielen heikkoudet, vaikkei itse annakaan niille valtaa - paitsi psykoosilleen, jota ei itse tajua muuna kuin kuuleminaan ääninä, joita pitää todellisina - ja koettaa ymmärtää ne parhaansa mukaan.
Hän ei vaadi mukavuutta asunnoltaan, jota hänellä ei edes varsinaisesti ole rahojen yhäkin mennessä crackiin. Näin ollen hän viipyilee milloin kunkin panonsa asunnolle, mikäli pääsee edes sinne astin ennen kuin kokee eläimellistä tarvetta purkaa kiihkonsa johonkin.
Useimmiten hänet löytää Wrathin asunnolta, vaikka tämä tuntuukin välistä tekevän kaikkensa Xeron pelonkohteita selvitelläkseen tai sitten tämä muutoin vain tahtoo säikäyttää vaaleaverikön tai saada tältä tajunkankaalle.

Xero säästää tunteilunsa ja tarpeensa purkaa tunteitaan itselleen. Harvemmin hän kehtaa itkeä vaikkei kukaan olisi näkemässäkään, mutta tunteiden purkaminen jää kuitenkin useimmiten vain hänen tietoonsa ja mikäli jää kiinni heikolla hetkellä Xero menee hämilleen samalla tavoin kuin helliä tunteita kohdatessaan.
Hänellä on selvät käsityksensä siitä mikä on heikkoutta ja mikä vahvuutta ja hän halveksii heikkoutta, eritoten itsellään. Sellaista hänen on vaikea antaa itselleen anteeksi.

Xero on ulkoisesti yhtä kylmä kuin mitä koettaa esittää muutoinkin olevansa - ja onnistuukin siinä välistä varsin hyvin. Välinpitämättömyys ja julmuus saavat aivan uuden merkityksen tämän vampyyrin astuessa huoneeseen - vaikkei hänen luonteensa varsinaisesti ainakaan julmuutta edustaisikaan, joskin ainakin ripaus sitä on taatusti luonteestaankin löydettävissä.

Xero on luonnostaan vaaleaverikkö, mutta aloitti parikymmentä vuotta sitten hiustensa värjäämisen kirkkaanvalkoisiksi, hiuksensa ovat valkeat lumi ja hän on niistä ylpeä. Mitä tulee hänen hiustensa pituuteen ja tyyliin, jolla hän ne laittaa, niistä ei koskaan voi olla varma. Mies antaa hiustensa kasvaa ja saattaa leikkauttaa ne pian takaisin lyhyeksi - ja vampyyrinä hänen hiuksensa kasvavat jonkin verran ihmishiuksia nopeammin, joskin hän omistaa myös vitivalkoisia hiuslisäkkeitä.

Xero on kasvonpiirteidensä puolesta hintelä mies. Poskipäiden luut paistavat ihnosa läpi siinä missä leukansa on suhteellisen siro ja huulensa ohuet. Nenänsä onkin sitten erikoisempi tapaus, sillä pienestä kyömystään huolimatta se näyttää joistain kuvakulmista erilaiselta, melkeinpä siltä kuin siinä ei kyömyä matkan varrella olisikaan.
Silmänsä ovat varsin pienet ja väriltään melkeinpä häiritsevän vaaleansiniset. Joillekin vampyyreille ominaisella tavalla Xeron silmien vaalea sävy vaihtuu pystysuuntaisiin, viirumaisiin pupilleihin ja silmänsä värikalvo muuttuu kokonaan valkoiseksi, vastaamaan silmämunan normaalia, valkoista väriä.

Xero on tarkka ulkonäöstään ja pukeutumisestaan, tahtoen pitää myös ruumiinsa kunnossa ja näin ollen ei liene ihmekään, että hän omaa varsin lihaksikkaan vartalon eikä pelkää esitellä sitä paljastelevilla vaatteillaan.
Hän saattaa myöskin - useimmiten tosin vain, jos Wrath niin pyytää - vetää housunsa kinttuihin sen suuremmitta tuntemuksitta. Xerolle vartalo on voiman ja mielen välikappale eikä mitään sen enempää. On totta, että mielensä tahtoo välistä irrotella ja aiheuttaa sellaisen stondiksen, jonka piilottaminen on vaikeaa ja lähestulkoon kaikkien luonnonlakien vastaista, mutta sekin on vain yksi pikkuseikka lukuisten suurempien keskellä ja usein nopeasti pois alta hoidettu.

Xero tuoksuu usein vahvalle parfyymille, joka tuntuu suorastaan vetävän naisia - siinä missä miehiäkin - perässään, vetävän näitä puoleensa, mutta useimmiten mies suhtautuu tähän seikkaan kylmän tunteettomasti.
Hän tietää omaavansa omanlaisensa viehätysvoiman, kuten monet muutkin eikä pidä sukupuoliviettiä lainkaan eriskummallisena asiana. Tätähän näkee yhtenään. Joskin se, että hänen perässään kiehnätään on Xeron mielestä suurimmaksi osin ärsyttävää ja hän usein tunkee seuraansa eksyvät Wrathin - tai jonkun toisen seuraansa sattuneen vampyyrin - syliin.

Xero on mieltynyt yksinäisyyteen ja uppoutuu helposti omiin maailmoihinsa, joista vain harva ottaa selvää. Huolimatta siitä, kuinka silloin tällöin nauttii kunnon tappeluista, Xerolla on selkeä käsitys siitä, mikä on hottia ja mikä ei. Ja vaikka hän ei tahdokaan muita kimppuunsa, hän tahtoo pukeutua seksikkäästi, maksoi mitä maksoi. Joskin rahaa täytyy silti jäädä crackiin, joten vaatteet useimmiten lähtevät mukaan jonkun toisen kaapista, ikään kuin ainoastaan 'lainaksi'.
Xero pukeutuu mielialansa ja jaksamisensa mukaan. Joskus hänellä on nykyaikaiset, revityt, vitivalkoiset housut ja paksupohjaiset kengät, hiukset pystyssä ja niin edelleen. Joskus hänellä puolestaan on liituraitapuku, juhlakengät, hiukset hieman lyhyemmiksi ajeltuina ja tuolloin hän myös käyttäytyy kaikin puolin normaalia hienostuneemmin.
Tai sekin riippuu kyllä suurimmaksi osin tilanteesta.

Xero on ilkikurinen mies jo luonteensakin puolesta - silloin kun hänen kasvoillaan yleensä tavattavan kylmyyden alta jokin tunne esiin pilkahtaa - ja näin ollen, vaikka hän pukeutuukin mahdollisimman seksikkäästi ja antaa vartalonsa usein puhua puolestaan, ei hän aina välttämättä suostu seksiin. Se on yksi tapa, jolla hän kiusaa niitä, jotka ovat liian heikkoja vastustaakseen hänen vetovoimaansa.
Tosin voi olla, että hän myös kiusoittelee ensin kieltäytymällä ja lopulta suostuu kuitenkin.
Xero ei välitä myöskään esileikeistä tai suudelmista. Hän on tositoiminnan mies ja jos tositoimintaa ei oitis ole luvassa, hän ottaa jalat alleen, kuten kunnon 'sankarin' kuuluukin.

Xero syntyi Iso-Britanniassa, Englannissa, Lontoon laitamilla asuneen perheensä esikoiseksi 4. maaliskuuta 1841. Poika oli kuin äitinsä pikkuenkeli, mitä vaaleisiin, jo ensimmäisinä elinvuosina kasvaneisiin kiharoihin ja vaaleansinisiin silmiin oli katsominen. Molemmat vanhempansa olivat vaaleaverikköjä, joten oliko se sitten ihmekään, että poikakin muistutti hiustensa ja silmiensä värien puolesta enkeliä.
Poika osoittautui kuitenkin pian kaikkea muuta kuin enkeliksi. Pieni kiusankappale veteli perheen kymmeniä kissoja hännistä, kävi naapurin pihalla omenavarkaissa ja kiusasi vastakkaisen naapurin itseään paria vuotta nuorempia lapsia heittelemällä näitä mädillä omenoilla kasvoihin. Tietysti siinä kasvoi ensinnäkin osumatarkkuus ja toisaalta myös kipukynnys, kun isukki nappasi pojanrääpäleen paidan selkämyksestä kainaloonsa, kantoi navetan taakse ja piiskasi kunnolla.

Xero oli usein verillä, muttei tietenkään välittänyt siitä vaan kirmasi vain kahta kauheammin karkuun isänsä koettaessa saada hänet kiinni.
Äiti sai perunoita kuoriessaan kuunnella poikansa kirkkaan kimeää huutoa tämän pinkoessa iloiten taloa ympäri, isän juostessa aikamoista kyytiä perässä. Toki Xerolla oli nekin hetkensä, kun hän ei ollut ilkikurisella ja iloisella tuulella vaan parkui sen minkä kerkesi keskellä keittiön lattiaa, kissojen kiehnätessä ympärillään ja naukuessa ruokaa.

Xero varttui kuitenkin nopeasti ja sai kymmenvuotiaana itselleen pikkusiskon, Adan, jolle yhtälailla kasvoi pian kiharat, joskin ennemmin vaaleanruskeat kuin vaaleat sellaiset. Hän otti veljestään pian mallia ja viihtyi paljon tämän seurassa, jolloin vanhemmat saivat tilaisuuden levähtää.
Ei kuitenkaan vienyt enää kauaa, kun Xero otettiin mukaan maanviljelyyn ja hän joutui muutenkin puurtamaan selkä limassa elättääkseen perheensä. Isänsä alkoi olla jo piakkoin liian vanha moiseen ja Xero teki töitä varhaisesta aamusta iltamyöhään.
Hän lähti aamulla pellolle muiden kylän miesten kanssa ja jo 16-vuotiaana vietti iltansa noin kymmenen kilometrin päässä, suuremmassa kaupungissa myymässä viime päivien aikana kerättyjä viljoja, marjoja ja perunoita, milloin mitäkin.


Sattuipa siis eräänä syysiltana, kun Xero oli lähdössä kaupungista takaisin kotiinsa illan alettua jo hämärtää, että muuan salamyhkäinen, suhteellisen suurikokoinen - tuolloin jo 17-vuotiasta ja varsin hyvät lihakset itselleen kovasta työstä palkakseen saanutta Xeroakin kookkaampi - mies tukki pojan tien. Xero muistaa miehen sanat vielä nykypäivänäkin;


Sittemmin Xero ei tahdo edes ajatella asioita, jotka tuolloin tapahtuivat. Mies oli laskenut hänet vuoteelle, riisunut hänet siinä missä itsensäkin. Tämän vartalo oli kietoutunut hänen omaansa vasten, hänen ympärilleen ja miehen huulet hakeutuneet hänen kaulalleen.
Tuon illan voisi kutakuinkin kuitata sillä, että Xero menetti aikamoisen verimäärän lisäksi myös neitsyytensä, mutta toisaalta…Hän sai vastineeksi sen toisen miehen lupaaman ikuisen elämän, se vain, ettei hän vielä aamuntunneilla kotiin palatessaan tiennyt, mitä mies ikuista elämää tarjotessaan oli tarkalleen ottaen tarkoittanut.
Hän tunsi ainoastaan veren metallisen maun huulillaan ja tykytyksen jalkojensa välissä ja takapuolessaan.

Xero ei maininnut asiasta kenellekään. Kertoi vain olleensa niin uupunut, että oli jäänyt majataloon yöksi, halpaan majataloon. Se riitti ainakin lepyttämään hänen isäänsä sopivissa määrin. Seuraavat päivät sujuivat kutakuinkin normaalilla rutiinilla, muttei mennyt viikkoakaan, kun Xero tiedosti janoavansa jotain, jotain, jonka hän tiesi saavansa mikäli iskisi hampaansa seuraavan eteensä sattuvan ihmisen kaulaan.
Xero keplotteli helposti itselleen seuraavan kaupunkivuoron ja lähti illan tullen etsimään tummanpuhuvaa miestä voidakseen iskeä tältä hampaat kurkkuun ja samalla saadakseen selville sen, mitä tämä oli hänelle tehnyt.
Samalla hänelle selvisivät miehen viimeisinä hänelle tuona yönä lausumat sanat; "Sinä tulet vielä palaamaan luokseni."
Hän todellakin oli tehnyt kuten mies oli tahtonut ja tuon tiedostaminen oli saada Xeron jo kääntymään takaisin. Juuri sillä hetkellä kun hän pyörähti kannoillaan, sattui mies kuitenkin siihen, juurikin hänen eteensä, vartalonsa aivan liian lähellä hänen omaansa.

Mies kertoi muuttaneensa hänet vampyyriksi, mikä selitti myös Xeron heidän viime tapaamisensa aikana tuntemat suunnattomat tuskat, joiden hän luuli olleen pikemminkin unta tai jonkinlainen mielensä aiheuttama harha, seuranneesta vartalonsa kolotuksesta huolimatta.
Hän ei tietenkään ollut uskoa korviaan, mutta vietti kuitenkin jälleen yön miehen kanssa, jolloin kumpikin saattoi tyydyttää verenjanonsa ja sen lisäksi muutamia muitakin haluja - joita suurimmaksi osin vain kaksikon tummempi osapuoli tunsi.
Xerolle selvisi myös se, ettei hän voisi enää palata kotiinsa - ja koska tummahiuksinen vampyyri tiesi kokemuksesta Xeron sitä yrittävän, hän tappoi hänen naapurissaan asuneen perheen nuorimmaisen, vain hieman yli viisivuotíaan Erikan, joi tämän kuiviin ja piilotti Xeron aiempana iltana käyttämiin kärryihin, joissa hän oli kuljettanut viljaa ja kankaita.

Kun Xeroa ei kuulunut takaisin kylään, tuli isänsä kylän muutaman muun miehen kanssa luonnollisestikin tätä etsimään - samalla kun pohdittiin Erikan yllättävää katoamista - ja kun tutut vaunut löytyivät niihin piilotetun, tutun ruumiin kanssa, oli selvää, että ensimmäisenä johtopäätelmänä oli, että Xero oli vastuussa Erikan kuolemasta. Tuolloin siihen ei juurikaan enempää vaadittu eikä Xerolla todellakaan ollut enää koskaan mitään asiaa kotiinsa.

Xero joutui pakenemaan yli kahdenkymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan yhä vain isompaan kaupunkiin, Lontooseen. Tuolta hän matkasi vähintäänkin kerran viikossa, öisin, juosten, kotikyläänsä, suurimmaksi osin pikkusiskonsa vuoksi.
Tuon rutiinin tarvitsi toistua vain muutaman kuukauden ajan ja se riitti kertomaan Xerolle siskonsa istuvan joka ilta talon kuistilla. Tämä tuijotti taivasta, polvistui kylmälle maalle vähän matkan päähän talon eteen ja mumisi vaimealla äänellä; "Rakas Jumala, minä pyydän, että tuot Marcin takaisin. Tiedän, että häntä syytetään Erikan murhasta, mutta minä tiedän myös hänen syyttömyytensä, menen siitä vastuuseen. Ole niin kiltti ja tuo veljeni takaisin."
Ensimmäisen kerran pikkusiskonsa rukouksen kuullessaan Xero olisi niin mieluusti juossut tämän luo. Vain taakseen ilmaantunut tumma varjo esti häntä niin tekemästä - ja loppujen lopuksi parempi niin. Tuo tumma varjo johdatti hänet takaisin Lontooseen ja otti hänet jälleen kerran omakseen, tehden varsin selväksi sen, että hänen oli turha kuvitellakaan palaavansa kotiinsa.


Xero lähti piakkoin hänet verettäneen vampyyrin kanssa kiertelemään Eurooppaa ja saapui takaisin vasta vuonna 1940. Hän kuitenkin ajatteli joka päivä siskoaan ja pohti mitä tälle nykyään kuului. Kuin yllättäen hän kahden vuoden Lontoossa asustelun jälkeen kuuli puhuttavan Ada Norrisista ja tämän huonosta kunnosta.
Xero otti nopeasti selvää asioista silkalla urkinnalla ja hänelle selvisi pikkusiskonsa lähtö kylästä jo useita kymmeniä vuosia sitten, se kuinka tämä oli kirjoittanut jo lukuisia kirjoja - joista ensimmäinen koski hänen kadonnutta isoveljeään ja tämän syyttömyyttä murhaan, josta tätä aikanaan oli syytetty. Xero uskoi siskonsa jo joko unohtaneen hänet tai vähintäänkin uskovan, että hän oli kuollut. Sisarensa löytäessään Xero viimein käsitti ajan menneen todellakin eteenpäin, vaikkei hän itse ulkoisesti ollut vanhentunutkaan.
Pikkusiskonsa oli jo 91-vuotias siinä missä Xero itse 101 vuotta vanha. Sisko istui kerrostaloasuntonsa ikkunan ääressä, piti ikkunaansa auki ja katseli taivaalle, kun Xero viimein tämän löysi. Hän pysytteli varjoissa ja tiedosti siskonsa todella muuttuneen. Elämänkokemus paistoi tämän kasvoilta siinä missä tämä oli muuttunut myös selvästi huonovointiseksi ja jokin sisäinen kuudes aisti kertoi Xerolle, ettei sisarensa eläisi enää pitkään, korkeintaan muutamia päiviä.
Tämä katseli taivaalle ja lausui hänen nimensä; "Marc."

Sisarensa oli tietysti perustanut jo perheen ja tällä oli lapsenlapsia, melkein jopa lapsenlasten lapsia. Joku näistä, kenties hänen omista lapsistaan, tuli peittelemään hänet vuoteeseen ja sulki ikkunan, mutta tässä vaiheessa Xero oli jo livahtanut sisälle.
Kun hän jäi sisarensa kanssa kahden huoneeseen, ei hän yksinkertaisesti kyennyt estämään kiusausta, vaan käveli sisarensa vuoteen vierelle.
Voipunut, mutta kaikin puolin onnellinen hymy kohosi tämän kasvoille. Huulensa eivät kohonneet muodostamaan yhtäkään kysymästä eivätkä huutaneet apua alakerrasta. Sen sijaan tämä kohotti kätensä ja laski sen vuoteensa vierelle polvistuneen veljensä poskelle, siveli hellästi tämän yhä pehmeää ja kimmoisaa ihoa omilla, heikoiksi muuttuneilla ja vanhasta iästään kielivillä sormenpäillään ja katsoi häntä silmät sädehtien.
Tuossa vaiheessa Xero, kuin jonkin alkukantaisen voiman ohjaamana, painoi päänsä sisarensa hartialle, juuri sopivasti kuullakseen tämän viimeisen sanan; "Kiitos."

Vain muutamia hetkiä myöhemmin palvelijatar löysi makuuhuoneeseen astuessaan Ada Norrisin kylmenevän, tämän sielun jo hylkäämän ruumiin ja avonaisen ikkunan.


Vielä samana iltana Xero teki vampyyriystävälleen selväksi, ettei enää viipyilisi Iso-Britanniassa hetkeäkään. Hän lähtisi Amerikkaan, Uudelle Mantereelle. Se oli yksi niistä paikoista, joita hän ei vielä ollut kokenut ja toisaalta…Hänen täytyi nyt yksinkertaisesti päästä elämässään eteenpäin.

Kuuloharhat tulivat tuolloin vasta paremmin ilmi, sillä ennen sitä ne eivät olleet kuitenkaan olleet niin aggressiivia ja häiritseviä kuin ennen. Amerikkaan saapuessaan Xero kuvitteli ensimmäisenä kuulevansa ääniä siitä, kuinka joku tahtoi tappaa hänet. Tätä jatkui aina niin kauan, kunnes hän löysi vampyyrijengin, johon liittyi. Äänet siirtyivät koskemaan koko vampyyrijengiä ja sen tulevaisuutta. Sen jälkeen kun hän sai tehtäväkseen suojella vampyyrijengin johtajaa, äänet siirtyivät uhkailemaan häntä Wrathin tappamisella.
Nuo äänet olivat jo varsin aggressiivisia ja niitä Xero ei ole koskaan onnistunut erottamaan todellisuudesta tai sulkemaan edes pois mielestään. Ne ovat liian vahvoja jopa hänen yllättävän hyvälle sietokyvylleen.

Mikäli palataan takaisin vuoteen 1995, jolloin Xero oli jo kierrellyt muutaman vuosikymmenen ajan ympäri Yhdysvaltoja. Tuolloin Xero saapui Los Angelesiin ja astui sisään klubiin, joka hänen tietämättään sattui olemaan paikallisen vampyyrijengin kantapaikka.
Pian hän sai eteensä kaksi suhteellisen suurehkoa korstoa, jotka ilmoittivat tylysti johtajansa tahtovan Xeron luokseen. Huokaisten Xero ei voinut muutakaan kuin suostua tähän määräykseen, ei hän tahtonut järjestää klubitappelua oitis uuteen kaupunkiin asetuttuaan.
Ja näin hän lähti kaksikon mukana sivuovesta suurehkoon, synkänsävyiseen tilaan, jossa hän kohtasi valtaistuinta muistuttavan, massiivisen tuolin suunnalta hieman liiankin tutut kasvot. Hänet aikoinaan verettänyt, tummahiuksinen vampyyri, Wrath, istui ylväänä valtaistuimellaan, huvittuneisuus kasvoiltaan paistaen.
Olihan tämä saanut Xeron kiinni nyt, muutama vuosikymmen sen jälkeen, kun hän oli lähtenyt toista pakoon Lontoosta Uudelle Mantereelle, Yhdysvaltoihin.


Xero sai pian tuntea tutun vartalon omaansa vasten, mutta aloitettuaan melkein kaksikymmentä vuotta sitten crackin käytön, ajatus ei enää tuntunut niin pahalta vaikka hän tunsikin toisen vartalon entistäkin selkeämmin omaa vartaloaan vasten.
Xero liitettiin sen suuremmin häneltä asiasta tiedustelematta vampyyrijengiin, mutta hän ei kanna siitä kaunaa, saihan hän sittemmin tekemistä ja elämälleen tarkoituksen otettuaan vastaan uuden tehtävänsä; Wrathin suojelemisen ja tälle seuran tarjoamisen.

Sittemmin Xero on saanut kerättyä myös hieman mainetta itselleenkin - vaikka naisvampyyrit tykkäävät usein kikatella keskenään huhuista, joita kulkee Xeron ja Wrathin välisestä suhteesta ja sen syvyydestä.