Alec Cox

nimimerkki Ruu
ikä: 20
kokemus: pari vuotta suunnilleen foorumiroolipelejä, taukoa ollut myös siinä välissä

Pitää kahvista ja mustasta teestä, on muuten kärttyinen jos ei saa jompaa kumpaa aamuisin.


Alecilla epäillään jonkin asteista skitsofreniaa sillä hän kuulee kuinka hänen päänsä sisällä oleva ääni puhuu hänelle, mutta skitsofreniaa ei ole diagnisoitu varmaksi. Asiantuntijoiden mukaan pään sisällä kuuluvat äänet, joita voi olla myös useampi kuin yksi, voivat perustua traagiseen tapahtumaan, vaikeaan masennukseen, psykoosiin yms. - myös muutoin terve ihminen voi kärsiä kuuloharhoista. Alecin selän takana on silti puhuttu että hän on vain hullu joten turha sitä enempää on ottaa selvää asiasta.
Alec on joutunut käymään eri psykiatreilla jossa aluksi keskityttiin äänen poissulkemiseen, mutta joka osoittautuikin liian vaikeaksi. Sen jälkeen on keskitytty elämään äänen kanssa, sen hallitsemiseen ja vähän myös syntyperän etsimiseen.

Alec kuulee lähes päivittäin kuinka lempeä naisääni puhuttelee häntä. Ääni on pehmeä ja hyvin naisellinen, aavistuksen matalempi mitä normaalisti naisilla mutta silti hyvin miellyttävä. Nauru puolestaan on ärsyttävän piinaava joka aiheuttaa Alecille migreeniä, kuin tuhansia korppeja ja kymmeniä noita-akkoja raakkuisi miehen pään sisällä.
Tällä naisäänellä on myös nimi: Anke. On tehty teorioita, ettei Alec ole varma omasta itsestään jonka vuoksi hänen päänsä sisällä on ikään kuin toinen persoonansa naisena, joka puhuu hänelle.
Toisessa teoriassa taas ollaan otettu huomioon Anke-nimen alkuperä: Anke on saksalainen nimi, joten sen voi helposti yhdistää Alecin äitiin ja se on saanut heräämään kysymyksiä äidin ja Alecin välisestä suhteesta.
Kolmannessa teoriassa on otettu huomioon puolestaan Alecin isän mielenterveysongelmat ja kuinka perheenjäsenet kuolivat.
Teorioita on tehty monia, poimien merkittäviä muutoksia ja tapahtumia Alecin elämästä. Äänen aiheuttajana voi olla myös useampi kuin vain yksi tekijä, joten toisaalta kaikki tapahtumat ovat voineet olla vaikuttavia tekijöitä - ja se on myös hyvin todennäköistä.

Alec on oppinut elämään Anken kanssa ja on hiljaisempia kausia, jolloin Ankesta ei välttämättä kuulu mitään. Mies juttelee yksin ollessaan Anken kanssa mutta seurassa hän yrittää puhua mahdollisimman vähän itsekseen ja olla puhumatta äänelle. Toisinaan hän voi kuitenkin hermostua Ankeen niin paljon että Alec ei voi hillitä itseään: hänen päänsä alkaa nytkähtelemään rajusti, kehonsa tärisemään ja mies alkaa huutamaan tuskissaan ja yrittää jopa riistää hengen itseltään. Tähän asti hänellä on ollut silkkaa tuuria ettei ole onnistunut tappamaan itseään.

Anke puuttuu useimmiten Alecin tekemisiin, rohkaisten tekemään kaikkea mitä Alec ei muuten tekisi ja pilkaten miehen pelkuruutta tai muita ominaisuuksia hänessä. Anke saattaa myös jutella niitä näitä, ainoastaan vain myötätunto Alecia kohtaan puuttuu.

Joskus Alec saattaa nähdä Anken myös unissaan. Unissa Anke näyttää tuiki tavalliselta naiselta jolla on kuitenkin samanlaiset silmät, nenä ja suu kuin Alecilla, huulet maalattuina jokerimaiseen fuksianpunaiseen hymyyn ja oikeaan silmään on maalattu punainen herttasydän.

Alec on luonteeltaan vähän ristiriitainen.
Hän on ulospäin rauhallisen ja hillityn oloinen, jonka jokainen liike on hyvin harkittua. Isoäitinsä Charity on onnistunut iskostamaan Alecin päähän kohteliaat käytöstavat ja millaista on olla herrasmies, eivätkä ne opetukset kovin helpolla tunnu lähtevän miehen mielestä (Charity olisi luultavasti ollut mainio ihmisten aivopesuun). Hän avaa muille ovia ja ojentaa auttavan kätensä niille jotka sitä tarvitsevat, kunnioittaa häntä vanhempia eikä sano näille juuri vastaan. Sisälle astuessa hän riisuu hattunsa, jos sellainen on päässään. Ensivaikutelma jonka hän antaa itsestään on melko täysjärkisen.
Anken vuoksi Alec voi olla myös hyvinkin impulsiivinen, joka tekee asioita hetken mielijohteesta pienistä asioista suuriin. Hän voi kävellä rauhassa kadulla, mutta samassa jo hyppääkin ikkunasta läpi kierien maassa sirpaleiden keskellä.

Alecin kädet tärisevät aina hieman, niin vähän ettei sitä tahdo aina huomata. Tärinän huomaa erityisesti silloin kun hän juo vaikka kupista kuumaa kahvia tai pitelee lehteä kasvojensa edessä.

Alec ei aina tiedä kuinka käsittelisi iloaan ja riemuaan. Hän voi joko hymyillä maltillisesti tai leveää Jokeri-hymyä joka voi näyttää joidenkin mielestä hyvinkin hullunkuriselta ja joka ei muuten sovi miehen persoonallisuuteen. Alec kuitenkin pitää hymyilemisestä ja nauramisesta, muutenkin tunteiden ilmaisusta joiden kanssa mies on välillä vähän avuton ollessaan rauhallinen. Hän ihaileekin niitä henkilöitä jotka ovat avoimia itsensä suhteen eivätkä pelkää näyttää keitä todella ovat - mutta sitä hän ei sano suoraan päin näköä kenellekään sillä hän ei ole oikein koskaan osannut puhua asioita suoraan.

Alec ei mielellään puhu itsestään vaan kuuntelee muita. Hän myös kammoksuu yllättäviä sosiaalisia tilanteita, sillä hän ei halua kenen tahansa tietävän mitä hänen päänsä sisällä on menossa vaikka joku toinen olisikin häntä hullumpi ja yllätyshyökkäykset voivat paljastaa hänet. Sovitut tapaamiset sun muut sellaiset hän suunnittelee jo etukäteen jotta voisi hallita tilannetta eikä mopo karkaisi käsistä. Mies on aluksi tuppisuu, joka pyörittelee käsiään tai naksuttelee rystysiään miettiessään kuumeisesti mitä hänen pitäisi tehdä.
Se myös vie hyvin paljon aikaa ennen kuin Alec voi luottaa kehenkään - ja vaikka luottaisi hän ei silti kertoisi menneestään tai Ankesta.

Alecilla onkin hyvin huono itsetunto, mutta eihän se olekaan mikään ihme jos kuulee päänsä sisällä kuinka surkea ja avuton on, kuinka hänen olisi vain parempi kuolla ja kuinka hänet oli jo lapsena haluttu tappaa. Hän ei ole koskaan halunnut olla huomion keskipisteenä vaan syrjemmällä. Hän inhoaa sitä jos hän joutuu kaiken keskipisteeksi, se saa hänet hermostumaan pahan kerran.

Hermostuessaan Alec ei voi oikein hallita itseään vaan hänen ruumiinsa tärisee kauttaaltaan, päänsä nytkähtelee kummallisesti, hän voi puhua itsekseen ja pälyillä ympärilleen. Joissain tapauksissa, jossa hän ei tiedä mitä hän voisi tehdä, hän saattaa säntäillä ympäriinsä ja olla varsin itsetuhoinen. Muita henkilöitä hän satuttaa tahallisesti hyvin varhoin, kaikki kohdistuu vain häneen itseensä vaikkei Alec siedä kipua. Kipu on yksi hänen suurimmista heikkouksistaan.

Hän ei pidä siitä että häneen kosketaan ilman lupaa, silloin hän menettää malttinsa siinä määrin että alkaa tiuskimaan vihaisesti ja puhumaan sekaisesti. Pienet viattomat hipaisut eivät haittaa paljoa, mutta jo käden laskeminen tarkoituksellisesti olkapäälle saa Alecin suutahtamaan tai jopa panikoimaan.

Alec on siis hieman hukassa ja sekaisin itsensä kanssa. Hän antaakin itsestään useimmiten ristiriitaisen vaikutelman muille, jonka mieli heittelee tyynestä olemuksesta itsetuhoiseen impulsiivisuuteen ja muihin outoihin tekoihin.


Pituus 184 cm
Paino 70 kg
Kengänkoko 43
Lävistykset alahuulessa rengas vasemmalla sivulla

Alec on värjännyt luonnostaan olevat vaaleanruskeat hiuksensa mustiksi. Vasemmasta sivusta hiukset on ajeltu kokonaan kaljuksi, mutta toisinaan hiukset kerkeävät kasvaa jo sen verran että Alec antaa niiden hetken olla ja jopa värjää ne, esim. pinkiksi. Useimmiten sivu on kuitenkin kaljuna. Sivulle on jätetty myös muutamia pidempiä hiuksia pulisongiksi korvan eteen.

Ruumiinrakenne on normaali, mutta kehosta löytyy muutamia arpia itsetuhoisten tekojen vuoksi: ohut viistosti kulkeva viiltoarpi oikean käden sisäranteesta, keskivartalossa kymmeniä pieniä arpeja, oikeassa kyynerpäässä koholla oleva paksu, 2cm pitkä arpi joka tuo joillekin mieleen pienen suolenpätkän ryppyisyytensä vuoksi. Vasemmassa sisäkämmenessä kulkee viistosti yksi viiltoarpi.

Meikkiä löytyy usein kasvoilta, tunnusomaisesti jompikumpi vihreänharmaista silmistä aina meikattuna joko violetiksi tai mustaksi. Huulet on usein punattu ja kulmakarvoja ehostettu, toisinaan Alec voi jatkaa punalla suupieliään poskiin saakka niin että muistuttaa Jokeria. Joskus, hyvin harvoin kylläkin, silmissä voi olla myös värilliset piilolinssit. Meikittä kulkeminen ei tuota silti vaikeuksia.
Iho kylmäsävyinen (verisuonet näkyvät siis sinertävinä) ja muutamia pieniä ryppyjä muodostuu silmäkulmiin leveästi hymyillessä. Kunnolla hymyillessään ja nauraessaan Alec saattaa muistuttaa hieman hevosta, kun hän paljastaa kellertävät hampaansa ja punaiset ikenensä.

Vaatetuksensa Alec pyrkii pitämään hillittynä. On kauluspaitoja ja solmioita, huiveja, mustia liivejä ja tyylikkäitä tummia takkeja, esim. kipparitakkeja, liituraitahousuja, tummia farkkuja, lätsiä. Värit ovat tummia ja vaaleita, hillittyjä ja neutraaleja, eivät kovinkaan räiskyviä. Yksinkertaisia, ei paljoa kuvioituja. Joskus saattaa olla pieni värikkäämpi yksikyiskohta, kuten vaikka värikäs solmio mutta se on jo harvinaisempaa.

Alecin seksuaalisuus keskittyy lähinnä autoerotismiin. Hän voi kyllä jotenkin harrastaa seksiä muiden kanssa sukupuolesta riippumatta, mutta hän ei koe siitä samanlaista nautintoa kuin itsetyydytyksestä. Oikeastaan Alec tuntee itsensä likaiseksi jos hän koskee toisen sukupuolielimiin ja se on toisinaan vastenmielistäkin. Sekään ei tunnu erityisen miellyttävältä että joku toinen koskee häneen.

Ensimmäisen kerran hän harrasti seksiä 14-vuotiaana saman ikäisen tytön kanssa, eikä kokemus ollut kovin miellyttävä. Tyttö oli myös neitsyt ja se teki Alecin mielestä kokemuksesta vielä kuvottavampaa. Pojan kanssa hän kokeili ensimmäisen kerran 16-vuotiaana mutta sekään ei ollut yhtään sen nautinnollisempaa.

Alec kuuluu myös niihin harvoihin miehiin jotka pystyvät autofellaatioon, taipuisan selkärankansa ansiosta - sen hän pitää enemmän kuin mieluusti omana tietonaan.


R.I.P

isä Colin 2.2.1960-13.6.1994
äiti Irene 27.8.1963-13.6.1994
isosisko Katrina 1.4.1981-13.6.1994
pikkuveli Claud 8.11.1987-13.6.1994
isoäiti Charity 15.3.1936-17.2.2005

Alec syntyi Rockfordissa, Illinoisin osavaltiossa perheeseen jossa hänen isänsä oli ammatiltaan toimittaja ja saksalaissyntyinen äitinsä, entinen näyttelijä-malli tyytyi kotiäitinä olemiseen. Isäänsä Alecilla ei ollut kovin läheistä suhdetta sillä Colin ei juuri viihtynyt ja muutenkaan ollut kotona töiden vuoksi, mutta äitiinsä ja sisaruksiinsa kylläkin. Katrina oli tuittupäinen poikatyttö joka yritti pienenä pissata seisaaltaan kuin pojat ja Claud oli arka sinisilmäinen poika joka koko elinikänsä aikana pelkäsi pimeää- Claud oli kaikkien suosikki nimenomaan viattomuutensa vuoksi.
Perhe asui sievässä omakotitalossa kauniilla, rauhallisella kaupungin alueella.

Alec oli melko tavallinen lapsi. Hänellä oli oma mielikuvitusystävä, Mike, joka oli Alecin paras ystävä. Alec alkoi kaveeramaan Miken kanssa 4-vuotiaana ja ystävyys päättyi 6-vuotiaana kun Mike muutti toiselle paikkakunnalle. Irene oli pitänyt Mikea huolestuttavana, mutta lapsipsykologin mukaan oli aivan normaalia että lapsilla on mielikuvituskaveri - vaikka se oli Miken idea että Alec leikkasi Katrinan kauniit pitkät hiukset tytön nukkuessa ja että Alec hyppäisi talon katolta nähdäkseen osaisiko hän lentää (se oli vain pienestä kiinni että Irene pystyi estämään hyppäyksen). Miken lähdettyä Alec sai koulusta oikeita kavereita, jotka eivät olleet hänen mielikuvituksensa tuotetta. Kiusaajiakin löytyi myös, mutta se kohdistui myös Alecin muihin luokkalaisiin eikä vain häneen. Hän itse ei juuri kiusannut muita.

Vuonna 1992 Colin alkoi kärsimään mielenterveysongelmista. Hän oli väkivaltainen vaimoaan ja lapsiaan kohtaan ja kärsi erilaisista aistiharhoista. Perheellä ei mennyt enää kovin hyvin kun Colin joutui ongelmiensa vuoksi lopettamaan työnsä. Vaikka Irene olikin ollut melko kuuluisa näyttelijä-malli aikoinaan, ei hänen kauneutensa enää riittänyt joka oli myös muuttunut vuosien kuluessa ja synnytettyään lapsensa. Irene onnistui välillä saamaan pätkätöitä, mutta rahaa ei silti ollut tarpeeksi.

Alecin vanhemmat ja sisarukset kuolivat tulipalossa 13.6.1994 josta vain Alec selviytyi. Tulipalo oli ollut suunniteltu, jossa perheenpää Colin päätti tehdä itsemurhan ja viedä samalla perheensä mukanaan rajan toiselle puolen. Hän oli suunnitellut kaiken alusta loppuun: yhteisellä iltapalalla hän oli kaikkien perheenjäseniensä juomiin sujauttanut rauhoittavaa joita lääkäri oli alunperin määrännyt Colinille ja myöhemmin hän oli sytyttänyt talonsa tuleen kun kaikki nukkuivat. Oli kuitenkin vain yksi epäkohta mitä Colin ei ollut huomannut: Alec ei ollut vaivautunut iltapalalle vaan oli katsonut telkkarista piirrettyjä. Colin tietysti oli yrittänyt saada Alecia juomaan appelsiinimehunsa jota poika ei silloin sietänyt ja isän silmän välttäessä Alec oli kaatanut juoman kukkaruukkuun. Jos Colin olisi valinnut mehun oikein, myös Alec olisi luultavasti kuollut.
Alec oli herännyt yöllä savun hajuun ja ainoa muistikuva tapahtuneesta on että hän näki isänsä hirttäytyneenä katosta liekkien keskellä. Sen jälkeen hän heräsi jo yksin sairaalassa, ilman perhettään, ymmärtämättä mitä oli tapahtunut.

Alecin isoäidistä Charitysta tuli Alecin virallinen huoltaja. Charity oli tiukka vanhanaikainen nainen, joka piti kuria ja painosti hyviin käytöstapoihin ja vaatimattomuuteen. Charity tuoksui usein myös vahvalle hajuvedelle (josta ei osannut sanoa oliko se parfyymia vai partavettä) ja tupakalle. Alec pitikin isoäidissään eniten juuri tämän kummallisesta tuoksusta eikä hänellä ollut mitään sitä vastaan että hän joutui muuttamaan isoäitinsä luokse Chicagoon.

Perheensä kuolema oli hyvin vaikea aihe Alecille ja Charity-mummo oli sanonut suoraan että Colin, joka oli Charityn poika, oli tappanut oman perheensä sytyttämällä palon sillä hänestä ei ollut mitään järkeä salata asiaa. Alec kuulisi asiasta kuitenkin jossain vaiheessa elämäänsä ja mitä aiemmin poika käsittelisi tuskaa ja oppisi ettei kaikki ole vain kuin roosanväristen lasien läpi katsomista, sen vahvempi Alecista tulisi. Alec ei kertonut kenellekään ystävälleen missään vaiheessa elämäänsä miksi hänen vanhempansa kuolivat, se jäi hänen ja Charityn yhteiseksi salaisuudeksi. Hän ei myöskään koskaan käynyt Rockfordissa.
Alecin luonne muuttui hiljaisemmaksi ja sisäänpäin suuntautuneeksi, joka ei tahtonut luottaa kehenkään, itsenäisemmäksi. Hän oli ikäisekseen todella hiljainen ja syrjätynyt.

12-vuotiaana Alec kärsi ensimmäisistä kuuloharhoista. Hän kertoi asiasta Charitylle joka ei osannut ottaa asiaa vakavasti. Vasta Alecin ollessa 14-vuotias asia otettiin vakavasti, kun Alec oli hypännyt luokan ikkunasta läpi kesken oppitunnin ja pudonnut (vain) yhden kerroksen alas maahan loukaten itsensä.
Tästä alkoi Alecin lukuisat käynnit lääkäreillä, psykologeilla ja psykiatreilla jotka yrittivät selvittää Alecin pään sisällä kuuluvaa ääntä: Ankea.

19-vuotiaana Alec muutti Chicagosta Los Angelesiin. Charity oli saanut hänestä tarpeekseen ja häpesi tätä yhtä lailla kuin Coliniakin, pitäen poikaa hulluna tämän pään sisällä kuuluvan äänen vuoksi ja väitti Alecin perineen mielenterveysongelmansa isältään. Alec oli ulkonäköönsä saanut myös punk-vaikutteita, jotka lähes aiheuttivat Charity-mummolle ja tämän hienostoystäville sydänkohtauksia - se olisi ollut jo tarpeeksi hyvä syy Charitylle hävetä lapsenlastaan.

Los Angeles on luultavasti oiva paikka Alecille, joka on kärsinyt kuuloharhoistaan jo ennen kaupunkiin muuttoa. Huolestuttavana voi kuitenkin ehkä pitää sitä, että vuosi vuodelta Anke on alkanut taas ottaa valtaa miehestä ja on vain ajan kysymys milloin Alec ei pysty ottaa tilannetta enää haltuunsa vaan sekoaa lopullisesti. Impulsiiviset teot, raivokohtaukset ja itsetuhoiset ajatukset ovat lisääntyneet ja Alecin on yhä vaikeampaa luottaa itseensä. On myös ajan kysymys kerkeeäkö hän tappaa itsensä ennen lopullista pimahtamistaan vai tuleeko se viimeisen pisaran seurauksena.
Vuosien saatossa myös sosiaaliset tilanteet ovat alkaneet käydä miehelle yhä vaikeammaksi ja mielensä tasapainon säilyttäminen on jatkuvalla koetuksella.


Kuvissa: Rainbow (The Birthday Massacre)

Pelinäyte:

Alec piteli tärisevissä käsissään naistenlehteä kasvojensa edessä. Hän istui metrossa ja vaikka matkustajia ei ollut paljoa, hän ei halunnut silti kenenkään tuijottavan häntä. Suoraan silmiensä edessä hän näki vain kuvan naisesta jonka luonnottoman pulleat huulet olivat aavistuksen raollaan, kuin valmiina huokaukseen ja suljettujen silmien luomilla luki yksi sana tavutettuna: Or-gasp.
'Kaikkea ne keksii...', Alec ajatteli ja siirsi katseensa alemmas naisen silmäluomista.
Mitä, ajattelitko sinä tuon juuri kaksimielisesti? Sinäkö? Hah! kuului pilkkaava naisääni, joka sai Alecin tuhahtamaan hiljaa.
"En, tiedät sen hyvin itsekin", mies kuiskasi hiljaa ja liikutti mahdollisimman vähän maalattuja punaisia huuliansa, joiden väri taipui aavistuksen kylmään violettiin.
Alec katsoi mainoksessa olevan naisen alapuolella olevaa epäsymmetristä, hullunkurisen näköistä pulloa jossa oli kirkkaita neonvärisiä raitoja - aivan kuin pullonsuunnittelija olisi ollut ekstaasissa. Värit suorastaan hyppivät silmille ja aiheuttivat melkein migreeniä miehelle.
Haluan tuon tuoksun.
Alec kohautti välinpitämättömästi kulmiansa ja käänsi niin äkisti sivua kuin vain pystyi, jolloin parfyymimainos katosi uuden aukeaman taa.
"Olen mies, en voi käyttää naisten parfyymeja", Alec supatti taas hiljaa huultensa välistä. Oli jo tarpeeksi huomiota herättävää että hän joutui lukemaan jotain typerää naistenlehteä metrossa - vaikka tuskin kukaan edes välitti.
Todella miehekäs oletkin - kun käytät meikkiäkin!
Alec rytisti lehteä käsissään mutta pysyi muuten tyynenä, hengittäen rauhallisesti sisään ja ulos. Ei Anek häntä määräilisi ja komentelisi, ei hänen tarvitse käyttää tuoksua joka tuoksuu mandariinille ja kanelille tai mitä ikinä olivatkaan. Hän hallitsi tilanteen, hän oli vain väsynyt ja uupunut ja siksi Anek oli taas niin rasittava. Kyllä hän pystyisi säilyttämään malttinsa ja...
Sinä säälittävä reppana et säilytä mitään!
Se kommentti sai Alecin laskemaan lehden välittömästi syliinsä ja ensimmäistä kertaa sen matkan aikana hän ei välittänyt vaikka muut katsoisivatkin häntä. Hän suuntasi katseensa ylöspäin, kuin nähdäkseen päänsä sisällä lymyilevän naisen mutta onnistui näkemään vain likaisen metron katon. Hän aukoi suutaan, mutta kun hän huomasi ettei saanut sanottua mitään, ainoastaan vain vaimeita inahduksia, Alec turhautui ja nosti nopein liikkein lehden takaisin kasvojensa suojaksi. Hänen olisi niin tehnyt mieli hakata päätään lattiaa vasten ja repiä hiuksiaan, huutaa ja käskeä Anekia olemaan hiljaa, hakata päätään vielä uudestaan verille niin lujaa että se halkeaisi kahtia. Niin ajatellessaan Alecin kädet alkoivat täristä entistä enemmän ja hänen oli vaikeampi kohdistaa katseensa aukeaman tekstiin, mutta Anek pysyi vaiti ja mies pystyi täten pitää mielensä vielä kasassa. Se oli vain mitätön pikkujuttu, hän pysyisi tyynenä ja rauhallisena, täysin normaalina kunhan ei vain laskisi lehteä alas ja katsoisi muita matkustajia. Hän ei saanut vain hermostua.

Jeeh, lisää pelaajia!<3 8'DD

Hyväksytty! Tervetuloa sekaan ja rekisteröidy hahmosi nimellä ja siirrä hahmopyyntösi hahmoesittelyihin.