Read mah Poker face

//Tänne näin, Clayton RPer =3


Illan sumetessa taivaan valloitti tähtikirkas yö sekä kirkas kuunsirppi, joka ikään kuin näytti leikkaavan tähtiä kuin vehnäntähkiä. Näinä öinä Darktegra oli levoton ja hän urmutti sekopäissään. Rauhaa hän mielessään etsinyt kulkiessaan pitkin Hollywoodin kirkkaita ja värikkäitä muotikatuja asunnostaan. Hän ajatteli yrittäen samalla rauhoittua: Mitä jos tytsykkä etsisi jotain hupaisaa, mikä ehkä voisi kiinnostaa tekemään? Pian hän nosti katseensa ja yrmistyi. Hänelle välähti! Nuoren naisen kirkkaanpunaiset silmät hehkuivat innosta. Heureka! Pokeriahan voisi mennä pelaamaan ja samalla skämmiä illallisen! Niin hän kävi sisälle rakennukseen Los Angelesin pokeripyhäkköön....

Muutaman vartin päästä Darktegra sai peliseuraa. Hänen kanssaan pelasi rikas rillipäinen ja valkopartainen mies, eleganttiseen mekkoon ja turkiksiin pukeutuva nainen sekä nuorehko mustaan pukuun pukeutunut musta mies. Pakka sekoitettiin ja peli alkoi. Ensimmäisessä välierässä Darktegralla oli tuuria, koska hän osasi paljastaa mahdolliset huijaukset pyrkien pelaamaan reilua peliä tai muuten lätty alkaa rätisemään, jos ei tätä pientä pyyntöä suoriteta. Valkoparta oli miltein Darktegran tasolla koko pelin ajan. Turkisnainen tippui pelin välierästä ja menetti noin 1500 dollaria kullekin pelaajalle. Darktegra hymyili, sillä hän piti siitä, että hänellä oli tällä kertaa hyvää tuuria seurata sekä pelaajia, että katsoa, mitä käsikortteja hänellä on.

Myöhään yöllä pimeässä taksissa Clayton kaivoi lompakostaan sadan dollarin setelin esille. Hän tiesi kokemuksesta että näillä suhareille kannattaa maksaa ekstraa mikäli mielii elävänä perille. Elegantti ilta kasinolla ei ollut Claytonin mieleen, mutta tämä oli niitä harvoja tilaisuuksia joissa hän saisi käyttää smokkia, ja ainahan yöelämä kaupungin kerman kanssa kiinnostaa tiettyyn pisteeseen asti. Lyötyään rahat kouraan Clayton astui ulos taksista kasinon edustalla ja katsoi ylös kuutamolle. Hymy valtasi miehen kasvot, mutta se hymy oli pirullinen. Ei Clayton taikauskoinen ollut, mutta kuutamo kuitenkin toi lämpimän tunteen miehen rintaan ja ikään kuin varmistuksen siitä että tämä ilta ei menisi hukkaan.

Jätettyään päällystakkinsa naulakkopojille Clayton marssi kohti baaritiskiä. Hänen mielensä teki vahvaa drinkkiä, eikä hän tänne tullut rahojaan säästelemään. Kävellessään tiskiä kohti Claytonin mielen valtasi ilo hänen huomatessaan kaikki seurapiirin nuorimmat pitämässä hauskaa kasinolla. Mutta Clayton kaipasi haasteita. Eikä hän edes tiedä että tuliko hän tänne murhamielessä vai viettämään iltaa, mutta jos tarpeeksi mielenkiintoinen henkilö saapuu näköpiiriin niin katsoo nyt että mitä siitäkin tulee. Asia kerrallaan.

Baaritiski oli täynnä ihmisiä, mutta Clayton onnistui silti saamaan itsellensä tilaa ja viittomaan baarimikon luoksensa. Ei röyhkeästi, sillä kärsivällisyys on hyve hänen kaltaisellaan miehellä. Seinällä näkyvää drinkkilistaa katsoessaan mies nauroi hieman. Ylelliseen tyyliin kaikki juomat olivat kalliita, mutta se ei tuntunut kenenkään menoa haittaavan. Eikä kyllä pitäisikään, ainakaan näissä bileissä. Verenpunainen juoma kädessään Clayton päätti etsiä itselleen pokeripöydän. Syynä ei ollut se, että hän olisi mennyt pelaamaan rahan takia tai katsoa että ketkä tytöt menevät voittajan luo, vaan pikemminkin katsoa että ketkä EIVÄT mene voittavan pelaajan luo. Niitä henkilöitä Clayton eniten kaipasi, sillä he toivat haasteen. Oli kyseessä murhasuunnitelma tai ei, ne henkilöt kiehtoivat Claytonia, sillä pinnallisuus on näissä piireissä normi.

Psykologiaa lukeneenä ja ihmisiä tutkineena sekä pokeria kauan pelanneena Claytonille ei ollut saavutus olla pöydän paras. Vaikkakin myös tappioita tuli, niin hän menestyis hyvin. Liekö kilpapelaajien alkoholinkäytöllä ollut vaikutusta asiaan, mutta hän oli silti johdossa.

Darktegra nyrpisti nenäänsä murahtaen kun sai nähdä seuraavat käsikorttinsa. Nyt piti pistää pillit pussiin ja kokeilla tradea eli vaihtoa. Darktegralla riitti pelipisteitä vain tuplavaihtoon. Hän nappasi herttaseiskan ja herttakasin kädestä ja käänsi ne ylösalaisin.
"Teen tuplavaihdon kahdella pisteelläni...", Darktegra sanoi. Pakansekoittaja antoi hänelle kaksi uutta korttia ja sekoittivat vaihdettavat kortit pakkaan. Parrakas mies sanoi:
"Nostanpa voitonmäärän viidellä tonnilla lisää."
Darktegra kulmakarva säpsähti jännittyneen oloisena, sillä häntä kiinnosti, mikä mustan miehen kädestä, sillä tämä näytti olevan voitollaan ja Valkoparta ei tainnut enempää keksiä mitään itselleen.

Darktegra tunnisti jotenkin verenmaun kielessään, koska hermostuneena saattoi näykkäistä sitä. Silti hän yritti olla näyttämättä hermostuneisuuttaan pelissä esiintyville kilpailijoille. Scheisse! Voi Mooses...., hän ällistyi mielessään kun parrakas mies tippui hyvin nopeasti pelistä pois. Se oli helpotus. Darktegra luulikin, että jo häviäisi tälle, mutta seuraavana kuitenkin oli vuorossa musta mies... tai no. Olihan se musta mies? Nyt alkoi loppumatsi ja nyt oli pistettävän kaikki kehiin, jotta saisi voittopotin ja mahdollisen saalistusretken hyvällä mielellä. Pakka sekoitettiin jälleen ja pelaajille jaettiin uudet käsikortit.

Pelaajat tippuivat yllättävän helposti. Parrakas mies pelasi liian rajusti joka kostautui. Jäljellä ovat vain me kaksi. Minä ja hän. Mutta kuka hän? En tiedä. Vaalea nainen. Aristokraattinen olemus, mutta impulsiivinen luonne. Ei tunnu pelaavan tätä peliä taidolla vaan yrittämisellä ja tuurilla. Vastapelaajani ei näihin piireihin kuulu. Mutta mitä hän sitten täällä tekee? Tilanteeni huomioon ottaen, en osaa sanoa. Mutta sen tiedän, ettei hän tullut tänne pelkästään korttia pelaamaan. Liian avoin ja luettava mutta samalla liian paljon taitoa että voisin syyttää pelkkää tuuria asiasta. Tästä illastahan tuli mielenkiintoinen.

Uusien korttien jaossa sain melko hyvän käden, kaksi kuningatarta. Ilmettäkään väräyttämättä laitoin korttini paikoilleen. Vaikkakin käteni oli hyvä, pokerissa kaikki on mahdollista. Tilasin itselleni vahvan skotlantilaisen viskin spontaanina ratkaisuna. Tästä pelistä tulikin yllättävän mielenkiintoinen. Rahaa tulisi olemaan pöydässä melkoinen määrä, mutta itselleni rahaa tärkeämpää oli peliseurani. Tuon tytön kaltaisia henkilöitä on näissä paikoissa harvoja. Saalistus alkoi, enkä tiedä mihin se tulee päättymään......

"Tuli mieleen eräs vanha englantilainen laulu...", sanoi Darktegra hiukan hymähtäen tuijottaen käsikorttinsa: "Sen laulun nimi on "It's over now". Hieno kappale muuten..."
Mikä oikein sai hänet mielekkäälle tuulelle? Syynä olivat käsikortit. Siinä olivat hertan ässä, kuningas, kuningatar, soturi ja kymppi. Darktegra asetti korttinsa pöydälle itsekin ihmetellen niitä. Jackpot.
"Royal Flush hertalla. Siitä saa enemmän pisteitä kuin mistään muusta kädestä."
Hän katsahti vastapäätä istuvaa pelaajaa uteliaan oloisena ja odotti tämän mahdollista reaktiota.


// Pahoittelen lyhyyttä. Laulun LINKKI

Häviö ei kirpaissut Claytonia pahasti. Ei tällä kertaa. Nyt hän sai kohteen, vastapelaajansa. Ei tarvinnut kauaa miettiä tajutakseen että vastustajan olevan itsekin saalistaja. Mutta millainen? Se ei ole vielä tiedossa. Kuitenkin, harvinaisen hyvä pokeripeli, jossa häviö ei tuntunut niin pahalta kuin hän osasi odottaa. Päinvastoin, kohteen löytyminen oli muutaman menetetyn tonnin arvoista.
"Menisin huuhtelemaan tappioni alas baariin. Tulisitteko mukaani, neiti?" Clayton koetti olla mahdollisimman kohtelias herättääkseen kanssapelaajansa mielenkiinnon.

"No miksipä ei...", salakähmäisesti vastasi Darktegra olkiaan kohauttaen napsien pöydältä voittopottinsa takkinsa sisätaskuihin. Hän kehui vastustajansa pelitystä.
"Olitte hyvä koko pelin aikana. En tiennyt koskaan saavani Royal Flushia suoraan käteeni. Se sentään päivääni kirkasti ja miksipä ei kunnon ryyppykään auta asiaa."
Hän ei ole ikinä törmännyt sellaiseen seikkaan, että loppupelissä saisi noin hyvän käden kuin Royal Flush. Ei vastustajakaan sentään ollut huonokaan. Darktegra tällä kertaa sai luottaa tuuriinsa peleissä ja sitten juomaan hiukan drinkkejä, koska vampyyrinä hän sentään pystyi juomaan alkoholia, mutta herkästi vahvalla alkoholilla tulemalla siitä humalaan. Mutta viis tästä ajatuksesta. Darktegra katsahti tummaan smokkiin pukeutunutta miestä ja kysäisi tältä:
"Mikä on sinun nimesi?"

"Hei, kaksi tuplaviskiä jäilllä." Claytonin tehtyä tilaus baarimikolle hän kääntää katseensa naisen suuntaan ja vastaa tämän kysymykseen:
"Olen Clayton Feinblatt. Ammatiltani olen kirurgi, ja harjoitan myös lääkärin ammattia. Aikaisemmin toimin toisella rannikolla kirurgian johtavassa virassa mutta sitten siirryin Los Angelisiin, jone olen tullut jäädäkseni" Claytonin tilaamat viskit tulivat, ja hän myös tarjosi lasillisen seuralaiselleen. He skoolasivat ja joivat viskinsä. Cleyton huomasi seuralaisensa juovan hänen tarjoamansa viskin hieman väkinäisesti. Kunnioitettava vastustaja kerrassaan. Illasta on kuin onkin kehkeytyvä hyvinkin mielenkiintoinen.

"Mikä sinun nimesi on?" Clayton kysyi hörpäten heti perään toisen kulauksen vahvaa skotlantilaista. Cleyton mietti että mitä hänen tulisi tehdä uuden seuralaisensa suhteen. Tappaa vai jotain muuta.....

Siinä vasta kännääminen alkoi. Nyt kukin sai jakaa tarinansa.
"Täälläpäin olen Darktegra, mutta immeisille muutenkin Erin Lidenbrock. Olen kotoisin Iso-Britanniasta. Sen näkee metsin aksentista".
Viski oli vahvaa alkoholia ja se jopa sai vampyyrinaisen hiukan rentoutumaan ja höpöttämään uuden kaverin kanssa. Toisin juoma oli jääkylmä ja sitä piti juoda varovasti, etteivät hampaat jäädy.
"Kristus siunatkoon! Tämä hyvän makuista viskiä.... Mikäs niminen se nyt onkaan? Baarimikko! Saisiko katsoa sitä viskipulloa?"
Sitten tuotiin se sama viskipullo, josta juomat oli kaadettu. Darktegra tutkaili pulloa.
"Isäni ryyppäsi tätä kun oli elossa", sanoi hän naurahtaen salakähmäisesti ja vilkaisten uutta ystäväänsä.

"Baarimikko, heitä koko pullo!" Cleyton nappaa pullon baarimikolta ja kaataa lisää juomaa sekä omaan että Darktegran lasiin. Cleyton kaivaa lompakostansa kaksisataa dollaria ja antaa ja baarimikolle. Hän höllää solmiotansa, ja juo lisää vahvaa viskiä.
"Kuule, kerran nykissä mulle tuli yksi, aika jännä tapaus vastaanotolle yölllä. Se oli kyllä vampyyri. Tuli uusimaan lääkereseptinsä silloin aikoinaan." Humala alkaa tuntua Cleytonissa, ja hän ottaa takkinsa pois. Jätettyään takkinsa pöydällä hän skoolaa uuden tuttavansa kanssa laseja.
"Pakko myöntää, että isäsi kyllä tunsi hyvän tavaran. Tämä on kyllä hyvää viskiä" Cleyton jatkoi kaatamista eikä kestänyt aikaakaan, ennen kuin Cleyton ja hänen seuralaisensa olivatkin jo pienessä humalassa.

"No voi helkkarin mammutti vieköön! Äijähän oli puhdasverinen aatelinen ja omisti jotain sata maailmassa pyörivää yritysten osakkeita ja se oli tavallaan Britannian rikkain äijä. Naisetkin tykkäsivät roikkua hänen kurkussaan, totta tatissa! Aina kun se kävi jossain, niin aina toi jotain hienoa. Joulutkin menivät hyvin! Kaikkia maailman kompastumisia skeittilautoihin ja näiden hienojen viskipullojen juominen sekä isoja sikareita.... ja sitten kaikki loppu. Maailma kääntyi ylösalaisin ja jouduin tekemään tärkeitä päätöksiä ilman häntä."
Darktegra oli itsekin kunnon humalassa ja hörppi jo toista lasillista viskiä. Se vaikutti kuitenkin peineltä humalalta ja näkyvällä sekoilulla vampyyrin kannalta. Darktegran silmien väri muuttui jatkuvasti sinisestä punaiseen kun hän kieritti katseensa edes takaisin kuin REM-univaiheessa silmät auki nukkuva ihminen.
"Mää en taas lääkkeitä koskaan popsinutkaan kun olen terve kuin lehmä muutenkin", hän lisäsi ehkä mitättömän kuuloisen kommentin edellä mainittuun aiheeseen lääkkeestä, joita joku vampyyri joutui popsimaan.
"Kuoliko se vampyyri loppujen lopuksi johonkin nuuskaan?"

"En kyllä kyseistä sen jälkeen nähnytkään. Tiedä sitten että tarvitseko se niitä pillereitä oikeasti vai aikoiko se myydä ne katukautapassa." Clayton kaatoi kolmatta viskilasiaan ja lisää myös vampyyri-seuralaisellensa, jollaista hän ei ollut ennen kohdannut. Ylivahva viski kyllä hoiti tehtävänsä, ja Clayton itsekin alkoi olla kunnon humalassa. Tämän illan tappaminen jäikin sitte tähän.

"Isäsi olikin sitten näemmä melkoisen suuri mies. Oma perheenikin oli suhteellisen varakas, tekivät sellaisen lahjoituksen yliopistolle ettei minun tarvinnut lukukausimaksuista huolehtia." Tyylillensä uskollisesti Clayton joi lisää aitoa skotlantilaista viskiä, mutta jääpalojen loppuminen toi juomaan vahvan maun joka pakotti Claytonin hieman irvistämään maun voimakkuuden takia.
"Oma perheeni opetti pienestä pitäen että yksin on selvittävä. Vietin pikemminkin aikani kirjastossa ja oppimassa kuin muualla. Ystäviä oli vähän, ja nekin vähät mitä olivat kaikkosivat opiskelemaan lähtiessä. Kateus on katkeraa." Vaipuen pieneen synkkyyteen Clayton kulautti kurkustansa alas lisää juomaa, mutta tällä kertaa makuun sen enempää reagoimatta.

"Itse taas olen ollut terve.... keholtani. Mitään tauteja ei ole tai koskaan ollutkaan. Mutta se psyykkinen puoli,,,,," Clayton saa totaalisen naurukohtauksen joka ei heti ota loppuakseen
"Ahahahhahahahahahha. oijoi" Kerättyään itsensä hän juo lisänsä tyhjäksi ja kaataa lisää. Hilpeys on katkera asia Claytonin mielessä oleva ääni sanoi hänelle.
"Ettekö te voi olla hiljaa edes yhden illan ajan?" Mies sanoo ääneen ja kaivaa taskustansa muutaman vahvalta näyttävän pillerin ja ottaa ne yhdessä viskin kanssa.

Darktegra tuijotti outona Claytonia kuin räkättävää naurusta hyenaa ja kallisti päätään tehostaen ihmettelynsä ystäväänsä kohtaan. Hän joi kolmannen viskilasin ja näytti katseellaan jo vaanivan oudosti käyttäytyvää miestä.
"Olet melko... moniääninen", Darktegra hymähti katsahtaen Claytonia: "Mikä nyt oikein naurattaa?"

//Pahoittelen lyhyyttä.

Clayton nojautui baaritiskiin päin ja tilasi itselleen Manhattan-drinkin. Saatuaan sen hän joi kyseisen drinkin raakana ja kääntyi vieraansa puoleen sanoen:
"Olen opiskellut monta vuotta lääketiedettä, kirurgiaa, kemiaa, fysiikka, psykologiaa ja filosofiaa ja tiedätkö minkä se on mniusta tehnyt: psykopaattisen murhaajan jolle elämä on pelkkää peliä. Minun tulisi olla se joka etsii kaltaisiani hulluja ja parantaa heidät, mutta en osaa edes pitää huolta itsestäni!. Koko elämäni minut on kasvatettu olemaan paras, ja sellainen totta vie olenkin. Täysin hullu. Saalistava peto joka nyt sattuu olemaan auttamisammatissa. Ei kohtalolta ironiaa puutu." Clayton joi lasinsa tyhjäksi kerralla ja kaatoi lisää hyvää vauhtia tyhjenevästä pullosta.

"Ja mitä nauramiseen tulee, se on juuri se että olen päinvastoin kuin mitä minun tulisi olla. Olen täysin psykopaattinen manipuloija murhaaja joka etsii hämyisistä paikoista saalistansa. Kuulen päässäni ääniä ja kärsin myös muista mielenterveysongelmista ja olen lääkäri! Auttaja! Minun pitäisi tietää että hoidan itseäni väärillä lääkkeillä ja teenkö asialle mitään? En!" Lopetettuaan puheenvuoronsa Clayton joi lisää viskiä ikään kuin huuhtoakseen kurkkunsa puheensa jälkeen.

Clayton siirtyi lähemmäksi uutta ystäväänsä ja laittoi käden pöydälle tämän eteen nojaten samalla pöydän suuntaan.

"Jassoo. Eiköhän viime aikoina olekkaan tavannut kaikenlaisia hulluja?", Darktegra hymähti kierosti ja otti huikan lasistaan sen jälkeen siirtäen punertavan katseensa kaverinsa silmiin.
"Minä olen ihan ilman neuvojakin pärjännyt koulussa. Aina tuli täysiä pisteitä kokeista, mutta silti jouduin käymään aikuislukiota, sillä skippasin koulun pariksi vuodeksi, kun olin karannut John-sedän kynsistä. Tuo psykopaatti oli lähellä murhata minut, mutta kun hetki koitti nirhasin hänet sitten itse ja sain isän antaman perinnön. Toisin kaiken omaisuuden kartanostani annoin minun kaukaiselle serkulleni, Friedrickille. Jätkä tuo lähetti minut sitten rahojen kera tänne mielisairaalaan, koska minäkin saatan olla liiankin hajamielinen. Oletko sinä koskaan ollut mielisairaalassa?"